Elettyä elämää ja vähän tulevaakin: tammikuuta 2012

Loman loppumetreillä alkoikin sitten se SuurUrakka.

Olisi tietysti ollut fiksua jos olisi silloin jo heti ensimmäisenä vuotena avattu tuvan lattia ja katsottu mitä sieltä alta löytyy, mutta kun into päästä viettämään kesää oli suuri, niin eihän sitä sitten tuollaisia ajattele.

Heinä-elokuun 2011 vaihteessa aloitettiinkin vauhdilla. Yläkertaan roudattiin kaikki mahdollinen irtotavara mikä suinkin sinne saatiin mahtumaan ja osa keittiön alakaapeista saivat väliaikaisen sijoituspaikan laajennusosasta. Tämä puoli toimikin sitten meidän "mökkinä" sen aikaa kun lattiaremonttia tehtiin.

Onneksi oli vuodesohva

Tunnelma oli aika tiivis välillä kun koiratkin pyörivät mukana työn touhussa.

Alun perin oli tarkoitus säilyttää alkuperäiset lattialankut, olivathan ne toistasataa vuotta vanhat ja ihanasti ajan patinoimat. Valitettavasti kuitenkin olivat niin täynnä isoja nauloja, sekä vanhoja alkuperäisiä sepän takomia kuin sitten vähän uudempiakin jostain 70-luvulta, että niiden poistaminen oli täysin mahdoton urakka.
Lisäksi lankut saivat vähän siipeensä myös siitä kun niitä irroiteltiin, olivat sen verran tiukassa kiinni.

Paperin alta paljastui ohut villakerros ja sen alta vasta mielenkiitoinen löytö tehtiinkin: huopakatto. Aivan oikein, huopakatto ja sen irroittaminen olikin oma juttunsa, oli nimittäin naulauttu kiinni puolen sentin välein niskoihin...

Kaikkea mielenkiintoista...

Tärkein asia oli kuitenkin se, että kosteutta ei ollut lainkaan vaan kaikki lankut ja niskat olivat kutakuinkin hyvässä kunnossa. Seinän vieressä olevat niskat meni kokonaan uusiksi, nuo alkuperäiset olivat irti seinästä noin 20 senttiä ja eristeenä mm. vanhoja lehtiä. Ei siis ihme, että lattian rajassa kävi kova viima. Uudet niskat laitettiinkin suoraan kiinni seiniin.

Purku-urakan jälkeen alkoikin sitten ihmettely, mihin ihmeeseen saadaan tungettua (ja millä) noin 10 kuutiota kiviä ja soraa...

Hyvin tuulettuva alapohja....

Hmmm...siis muovit ja vormulaudat jätetty, lieneekö ollut sen ajan tapa? Ainoat hajut tulivat tästä kohtaa.

No sitten löytyi "kaivuri" ja "traktori"...

Kaivuri

Traktori

Appiukko ja hra Jussila hoitelivat sisäpuolella hommat, rouva huhkii ulkopuolella.

Olihan siinä kaivettavaa kerrakseen

Uusia tukia laitettiin aikas monta...

Pikkuhiljaa sitten päästiin eteenpäin, eristeeksi tuli spu-levyä jonka eristyskyky on melkoinen. Villaa olisi tarvittu tupla tai jopa triplamäärä jotta lämmöneristys olisi ollut yhtä hyvä. No kuten kuvasta näkyy, ei tilaa olisi ollut niin paljoa.

Näppärää tavaraa, päällä pystyi jo heti kävelemään ja lankkujen laittoon päästiin pikaisesti.
Myös vesijohdot tulevalle vessalle vedettiin lankkujen alle.

Hmmm.... ergonominen työasento....

Juhlan kunniaksi...

Ensimmäinen maalikerros. Maaliksi Betolux ja ihan vakio väri, sävy siis sama kuin 1970 luvulla alkuperisessä lattiassa.
Uusintamaalaus suoritettiin sitten viikon kuluttua ensimmäisestä maalauksesta. Kolmas kerta maalataan ehkä 2012 tai 2013 kesällä, antaa nyt lankkujen kuivua ja koirien kynsiä pintaa rauhassa...Ja kyllähän siinä jo elämisen jäljet näkyy, sen verran innokkaasti Pimu ja Kerttu välillä vauhtia ottavat...

Nopeasti tuo loppujen lopuksi valmistui (kaikkinensa nelisen viikkoa ja siinä on jo maalin kuivumisajatkin huomioitu) ja kyllä on niin ihanaa ollut syksyllä ja talvella kun lattia on lämmin, voi olla jopa paljain jaloin...

Samaan aikaan sitten uusittiin myös vesisysteemit. Harmaat jätevedet uuteen keräilykaivoon ja sieltä pumpulla imeytyskenttään. Tästäpä lisää seuraavassa "luvussa", kuten myös kaikkein eniten luksusta tuovasta asiasta, eli kuivakäymälästä!

Ehdittiin sitä toki nauttia muutenkin mökkielämästä, sieniä saatiin kiitettävästä...